Vasemmistopuolueiden täydellinen romahdus. Missä syy?

Suomessa on ollut vasemmistolainen presidentti jo pidempään kuin oli Kekkosen aikakausi. Äänestävä kansakunta toimii kuin "ennalta ohjaamaton tietokone" - Suomi on ollut pitkään periaatteiltaan "oikeistolainen" ja saattaa olla, että "kansakuntatahto, sen kummemmin päättämättä" järjestyy nyt nk. oikeistolaisen taakse - luontaisena vastareaktiona.
...

Vasemmisto saattaa olla muutoinkin vedenjakajalla, aihetta on pohdittu tarkoin jo vuosia sitten ja tämän jälkeen ei vasemmistossa ole tapahtunut mitään aatteellista uutta, kuten ei muuten oikeistossakaan...
---

[Orig. tiistai, huhtikuu 05, 2005]
Vasemmistolainen aatesuunta kulutusjuhlan ahdingossa
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/04/vasemmistolainen-aatesuunta.html

TV1 esitti ajankohtaisohjelmassaan 4.4. mielenkiintoisen koosteen vasemmistoaatteista. Vielä 100 vuotta sitten patruunoiden ja pääomien omistajien loputtomalle ahneudelle oli saatava vastinetta itse lattiatason tekijöiden puolelta; syntyi ammattiyhdistysliike. Marx oli jo aikaisemmin lausunut teesinsä mm. yhteisomistuksesta. Tänä päivänä pääoma on edelleen ahne, mutta lisäksi vielä hyvin liukasliikkeinen. Ammattiyhdistystoiminta vaikertelee uusien haasteiden edessä jäsenkatoaan. Paperikoneenhoitajien palkkaa ei voi enään solidaarisuuden kärsimättä nostaa.

Vasemmisto ja erityisesti kommunismi oli aatteiden paloa; työväenliike oli voimakas henkinen vaikuttaja ja yhtenäisyyden luoja. Kommunistien Vappumarssit vielä muutama vuosikymmen sitten oli sykähdyttävää katseltavaa ja ihmiset ilmiselvästi nauttivat joukkovoimasta ja mukaansa tempaavasta marssimusiikista. Saksan Kolmennen Valtakunnan marssit eivät juurikaan poikenneet kommunistien vastaavista.

Tulipunainen ja vaalenpunainen demariliike otti aikoinaan tehtaiden käytävillä vahvasti yhteen kilpailussa tovereiden äänistä. Nyt suurin osa tovereista on omistajaluokkaa; on oma asunto, mökki, uusi auto ja ulkomailla käydään joka vuosi. Tästä kulutusjuhlasta vuosikymmenien takainen toveri ei osannut uneksiakkaan. Kehitys on mennyt eteenpäin ja ammattiyhdistysliike on toiminut hyvin toverien edunvalvonnassa hoitaen osan "patruunoiden" ja pääomien omistajien voitoista tovereiden taskuihin + sievoisen osan jäsenmaksutileille. Yhdistävä voima on ollut saavutettujen etuuksien kiinni pitämisestä sekä indeksikorotuksien junailemisissa.

Nyt on uusi aika. Maapalloistuva työnjako ohjaa vääjäämättä työpanoksia kuin myös pääomia halvempien tovereiden ja kulutuksen luokse. Nyt alkaa kisa työnteon mahdollisuuksista ja siitä kuka saa tehdä mitäkin työtä. Staattinen saavutettujen etuuksien ideologia on kuollut. Tilalle on tullut dynaaminen ansainta sekä suhteutettu kulutus voimavaroihin ja luonnon kestokykyyn suhteutettuna.

On alkanut maailmanlaajuinen solidaarisuus; nyt siirretään hiljakseen ostovoimaa tovereille, joiden kulutuskyky on vain 10- tai 20-osa meidän suomalaisten tovereiden kulutusjuhlasta. Kiinalaisen palkka on keskimäärin ahkeralla ammattimiehellä 150 euroa kuukaudessa, mainittakoon, että laadukas kondomipaketti Pekingissä maksaa n. 4 euroa! Kuinka monta kondomipakettia sinä saat bruttopalkallasi? (kysymys on humoristinen, mutta lukuarvoiltaan totuudenmukainen).

Maailmanlaajuinen solidaarisuus ei ole uutta vasemmistolaiselle aatemaailmalle. Solidaarisuus on vain unohtanut sen, että meille tyypillistä kulutusvoimaa ei voida missään tilanteessa siirtää kaikille; jos näin tehdään, niin koko maapallo hukkuu jätteisiin ja saasteisiin ja tätä ennen kaikki raaka-aineet ovat loppuneet, öljy ensimmäisenä. Keinoiksi kansainväliselle internationaalille jää vain kulutuksen tasaaminen ja luonnon säästäminen. Palkat on reivattava sellaisiksi, että jaettavaa riittää kaikille, sillä meillä on toistaiseksi vain yksi maapallo.

Lisäksi jäljellä on vielä yksi hyvin vaikea yhtälön muuttuja; pääoman haltijat ja "patruunat" ovat edelleen yhtä ahneita kuin sata vuotta sitten ja he katsovat oikeudekseen pitää yllä 100- jopa 1000 kertaisesta kulutusjuhlaa keskiarvoihin nähden. Osaaminen ja paremmuus uudessa maailmanjärjestyksessä ei tuo noin suuria kulutusvoimaeroja; ihmisistä tulee enemmän ympäristönsä vaalijoita, koska on mukavampaa hengittää puhdasta ilmaa.

Vasemmiston uusi aate on varjella luontoa ja tasapuolistaa koko maailman tovereiden palkkapussin kokoa suhteessa välttämättömään kulutukseen; kerskakulutuksen ajat ovat ohi länsimaissakin. Emme voi enempää kupata vähempiosaisia tovereitamme, yltiöhalvan raaka-aineen aika on ohi ja osa raaka-aineiden kohonneista hinnoista menee paikallisen toverin tilipussiin, joskin vielä edelleen suuri osa pääomien haltijoiden laareihin ja kirstuihin.

Kerskakulutukseen on säädettävä ensimmäiset YK-pohjaiset maailmanlaajuiset kulutuksen lait. Kerska maksaa tuon 100- tai 1000 kertaisen määrän kuin peruskulutus. Valtioiden työnä tulee olemaan vuosikymmenien saatossa kehitetty tulontasaus turvaamaan yhteiskuntarauhaa. Vasemmiston on aika uudistaa ansiokkaat mutta ikääntyneet teesit vastaamaan nykyisyyttä. On myös muistettava, että nykyistä markkinarahanehtoista yhteiskuntajärjestelmää pitää pystyssä suuret tuloerot. Vasemmisto voisi myös aloittaa yhteenkuuluvuuden aikakauden, jossa osallistujat kokevat osansa hyväksytyiksi ja tärkeiksi. Tunnearvot ovat oleellinen osa kansalaishyvinvointia.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/04/vasemmistolainen-aatesuunta.html

PS
Seuraava suuri muutos on aatesuuntapolitiikasta riippumaton kulutushokeman hylkäys, kun ympäristöarvot aukeavat tavallisen kulutuspäätöksiä tekevän kansan mieliin!

Teollisuuden rakenne on muuttunut ja sitä kautta ammattiyhdistysliikkeen työpaikat.

Esimerkkeinä: Wärtsilää suurena laivanrakentajana ei ole. Rauma-Repolaa ei ole. Valmet:tia ei ole.

Näiden rautakourien työt ovat alihankkijoilla pieni osa Suomessa, melkoinen osa halpatyömaissa.

Siltä osin kuin työ on Suomessa niin se on pienyrityksissä, jossa ammattiyhdistyksen on pakko olla ikäänkuin osa yrityksen omistajaa säilyttääkseen työpaikkansa.

Etäisiä patruunoita ei enää ole, vaan omistaja tekee duunarin rinnalla työtä päivittäin yhdessä yrittäen selvitä kilpailussa, jossa on vaarana työn siirtyminen kilpailijoille halpatyömaissa.

Myös paperi- selluteollisuudessa on ollut käynnissä työn siirtyminen ulos Suomesta. Enää ei ole turvattua paperimiehen työtä sukupolvesta toiseen eikä ammattiyhdistysliike voi enää laittaa asioita hakaukseen kuten ennen ja vaatia kohtuuttomia etuja itselleen.

Elektroniikkateollisuudessa menee parhaillaan sama kehitys, joka koskettaa myös kaulusköyhälistöä.

Kuljetuspuolella vielä on ammattiyhdistysliikkeelle työtseisauttavaa kamppailua, mutta mistä ne kohta kamppailevat? Teollisuuden kadotessa ei ole Suomessa ja Suomesta samanlaista kuljetettavaa kuin ennen. Sitäpaitsi esim. venäläiset rekat ajavat uutta liikennettä mielinmäärin ja halvemmalla.

Suomesta on kadotettu tuottava työ. Rippeitä on jäljellä.

Vielä on kuitenkin hallintobyrokratiaa jolle tuotetaan velaksi tavaraa ja aika usein halpamaista. Lisäksi hallintokulttuuritkin on laitettu kilpailemaan ja niiden tehtäviä ulkoistetaan pienyrityksille, jotka jo nyt tuottavat palveluja Suomen ulkopuolelta.

Rakennuspuolella yritykset ja tekeminen on ketjutettu siten, että loppupeleissä työn tekevät joko virolaiset ja/tai puolalaiset. Sen lisäksi hallintobyrokratiat itse ovat sekaantuneet ja korruptoituneet siten, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee.

Meillä SD-puoluetta vetää kansakoulunopettaja, joka ei välttämättä ymmärrä olevansa uppoavassa laivassa. Puoluesihteerinä heiluu älykkö Jungner, jonka epäilen koskaan tehneen mitään kunnollist työtä, johon kunnon työläinen voisi samastua.

Presidenttiehdokkaana vasemmistopuolueilla on Böö-Lipponen, joka syystä tai toisesta ei ole selvillä vesillä kaasuputkiensa kanssa eikä edusta taustajoukkojansa.

Tämä Arhinmäen poikuli sopisi enemmän hiekkalaatikolle pelaamaan poikien kanssa kuin, että olisi vakavasti otettava vasemmistolainen.

Mitä jää käteen? Ei mitään. Vasemmisto on hukannut itsensä. On siinä työläisparat, joita ehkä joitakin on jäljellä, täysin ymmällä. Luultavasti äänestävät Soinia tai Niinistöä, koska nuo viherkukkaset ovat viemässä lopunkin leivän köyhien pöydästä maksatettavine ideologeineen ja pölhökustaa tasa-arvoineen, sekä sekopää suuntautuneisuuksineen.

Tässä mennään, yritä siitä vääntää vitsiä, joka työtätekevää ja vasemmistoa kantaisi taikka naurattaisi.

Paradoksaalista, että vähiten tienaava väestöosa on eniten huolissaan vasemmiston rappiosta. Onko Perussuomalaisuus sitten uudistettu, parannettu sosialismin muoto, vai mistä on kysymys? Herrat kyykkyyn ja kaikkea hyvä kaikille?

Kyllä vasemmisto kuihtuu. Sehän on selvä. Minultakin on jo kaksi vasemmiston luottamushenkilöä tiedustellut mahdollisuutta asettua kuntavaaleissa perussuomalaisten listalle. Ja tuon suuntaisia huhuja olen kuullut ympäri Suomen. Ja vihreät, heidän kuntapolitiikka on ollut niin ala-arvoista, että täälläpäin niille nauraa jo aidanseipäätkin. Romahdus tulloo, mutta siitä ei onneksi kärsi Suomen kansa.

Aika hauska logiikka tämä istumajärjestys. Jos seuraavissa eduskuntavaaleissa demareilta ja vasemmistoliitolta katoaa paikkoja, niin perussuomalaiset kai sitten vaan vasemmitolaistuvat, kun joutuvat istumaan entistä enemmän vasemmalla.

Katsoisin, että asiakysymykset ovat avainasemassa ja ennen kaikkea teot, joita on tehty poliittisesti viimeisten 20-vuoden aikana ja ne ei imartele vasemmistoa, joten kannattajat kaikkoavat.

Vasemmistoa edustaa oikeistolaistunut virkamies/nainen eliitti, jolla ei ole sitoutumiskykyä duunarien ongelmien poistoon, vaan päinvastoin lisätään kuormitusta verojen ja elinkustannuksien osalta pienituloisten ja keskiluokan harteille.

Mertsi Lanki.
Käsityksesi korruptiosta on sekava.

Työnantajajärjestöt ja eri yhtiöt eli yritykset sekä säätiöt tukevat Niinistöä avokätisesti. Onko tämä poliittista korruptiota? EK ja muut tukijat saavat rahansa eri työnantajilta. Ne voisivat aivan hyvin synnyttää niilläkin rahoilla uusia työpaikkoja Suomeen.

Eva Biaudet on aivan oma lukunsa. Hän saa eri rkp:tä lähellä olevista säätiöistä niin paljon rahaa kuin tarvitsee. Ylärajaa ei ole. Onko se poliittista korruptiota?